Suomalainen rock toi Viroon tuulahduksen vapautta

Eniten tekijänoikeustuloja ulkomailta Suomeen tuo Sibelius.  Arvo Pärt puolestaan on eniten esitetty elossa oleva virolainen säveltäjä. Klassinen musiikki onkin aina ollut kansainvälistä. Niin sanotun kevyen musiikin suhteen asia on toisin.    EST   I   FIN

Villu ja J.M.K.E.
Villu Tamme ja J.M.K.E.

Jos varttuneemmilta (50+) venäläisiltä kysyttäisiin, kuka on ”paras” virolainen laulaja/muusikko, vastaus olisi todennäköisesti Anne Veski. Jos suomalaisilta, vastaus voisi olla Georg Ots. Nuorempien osalta molemmissa maissa jäisi luultavasti vastaus saamatta.

Kekkonen ensin, Eppu ja Juice perässä

Varttuneemmat virolaiset saattavat tuntea enemmän suomalaisia laulajia ja yhtyeitä: Eppu Normaalista Juice Leskiseen, J. Karjalaisesta Mikko Alataloon. Nuoremmat eivät enää juuri pohjoisnaapuriin katsele.

LUE LISÄÄ: 
Suomi 100 -konsertti
10.6.2017
Tallinnassa

Tässä, kuten paljossa muussa naapurusten yhteistyössä, tulee muistaa presidentti Urho Kekkosen kuuluisa Tarton matka 1964. Sen seurauksena pidetään säännöllisen laivayhteyden avaamista seuraavana vuonna ja tästä taas seurasi vähän kerrallaan mahdollisuus jonkinlaiseen henkilökohtaiseen yhteydenpitoon.

Suomen tunnetuin virolainen

Ennen tätä aikaa kutakuinkin ainoa kevyen musiikin linkkimme oli Georg Ots. Hän levytti Suomessa vuosien 1957–1973 välillä ja tuli syystä valtavan suosituksi. Otsilla oli loistava ääni, lähes täydellinen suomenkielen ääntäminen ja hämmästyttävä kyky saada melko triviaalitkin tekstit syöpymään merkityksellisinä kuulijan sielun syvimpään soppeen. Silti häntä tuskin pidettiin erityisesti virolaisen kulttuurin edustajana – ehkä enemmän hyvänä laulajana, joka sattui olemaan kotoisin naapurimaasta.

Ensimmäinen länsimainen popyhtye Virossa

Laivaliikenne merkitsi muun muassa sitä, että jotkut suomalaiset matkailijat ottivat pienen riskin ja toivat Viroon levyjä, nuotteja ja soittimiakin. Liikenne toiseen suuntaan oli vielä valvotumpaa. Yllättävän poikkeuksen viranomaiset tekivät päästäessään Ernos-yhtyeen konsertoimaan Tallinnaan vuonna 1968. Ernos oli aikakirjojen mukaan ensimmäinen länsimainen popyhtye, joka esiintyi ylipäätään Neuvostoliitossa. Suosio oli valtava ja keikkaa – ja erityisesti sen vaikutusta – muistelevat varttuneimmat virolaiset muusikot edelleen.

Suomessa ei tiedetty, että monet virolaiset tähdet olivat 260 miljoonan ihmisen rakastamia tähtiä.

Tämän jälkeen virolaiset olivat vuosia vain radion ja television varassa. Tehtiin yhteisohjelmia kuten Sävelsilta. Tietokilpailusarjassa Naapurivisa oli myös aina musiikkiesityksiä, soittamassa saattoi olla esimerkiksi osa Viron radion viihdeorkesterista. Kapellimestari Peeter Saul kertoi kohtaamisista näin: ”Meidän soittajamme näpelöivät suomalaisten kiiltäviä puhaltimia ihmeissään kuin pikkulapset, emme me olleet koskaan nähneetkään niin hyviä instrumentteja”.

260 miljoonaa fania

Suomen tiedotusvälineet eivät seuranneet aktiivisesti Viron tapahtumia, viihde-elämää tuskin lainkaan. Niinpä Suomessa ei tiedetty, että artistit kuten Anne Veski, Jaak Joala, Tõnis Mägi, Gunnar Graps, Apelsin ja monet muut, olivat 260 miljoonan ihmisen rakastamia tähtiä. Kun heistä jotkut myöhemmin pääsivät Suomeen esiintymään erilaisten ystävyys- ja kulttuuriohjelmien puitteissa, esiintymispaikat sen paremmin kuin yleisön vastaanottokaan eivät olleet sellaisia, joihin suuret idolit olivat tottuneet.

TV:n kautta tutuiksi

Todellinen ”yhteistyö” oli edelleen sitä, että Pohjois-Virossa seurattiin Iltatähteä (1973–1983) ja satunnaiset Viron ystävät salakuljettivat Suomesta Viroon kaikkea mahdollista kitaran kielistä alkaen.

TV-yhteistyön yksi erikoisuus oli Tallinnassa 1979 nauhoitettu Õhtutäht (suomeksi Iltatähti), jossa muun muassa jo mainitut Veski, Joala ja Mägi, Tarmo Pihlap sekä bändit kuten Rock Hotel ja Ruja pääsivät näyttäytymään suomalaisillekin katsojille. Suomesta oli mukana vain juontaja-laulaja Mikko Alatalo.

Moskovan olympialaisia varten valmistui vuonna 1980 Tallinnaan kulttuurikeskus Linnahall, jonka äänentoistolaitteista vastasi pääosin legendaarinen äänentoistoalan asiantuntija Matti Sarapaltio. Hänen kauttaan alkoi tulla myös laitteita yksittäisille soittajille – tarinan mukaan hän jatkoi tätä veljellistä avustustoimintaa niin kauan kunnes havaitsi, että toinen osapuoli oli jo alkanut tehdä bisnestä tästä ystävällisyydestä.

Gorbatshov päästi keikalle

Kaikki muuttui 1980-luvun puolivälin jälkeen. Gorbatshovin perestroika ja glasnost merkitsivät vapaampia oloja myös taiteilijoille. Virolaiset muusikot pääsivät keikoille Suomeen, toki edelleen poliittisessa valvonnassa, mutta liekanarua oli tuntuvasti pidennetty.

Ultima Thule esiintyi Provinssirockissa, Ivo Linna Rock Hotel -yhtyeineen Pohjois-Suomen hiihtokeskuksissa. Yhteistyö kävi erityisen tiheäksi Rock Summer -festivaalien yhteydessä. Järjestämisvastuu oli tietenkin virolaisilla – Rock Summerin perustaja Jüri Makarov, Viron tuleva oikeus- ja kulttuuriministeri Rein Lang, toimittaja Erki Berends – mutta neuvoja, esiintyjiä ja jopa mainosjulisteita saatiin Suomesta.

Suomalaista rockia kuunneltiin Virossa, koska se edusti jotakin suurempaa, kuten vapautta.

Näiden tapahtumien myötä monille suomalaisille rockyhtyeille avautui väylä Viron esiintymislavoille ja paikallisilla areenoilla nähtiin muun muassa Popeda, Ilona ja Miljoonasade.

Kiihkeistä yhteistyövuosista…

Paljon yritystä ja tahtoa oli myös toiseen suuntaan. Yksi keskeisimmistä Suomirokin keikkamyyjistä, Jouko J. Karppanen, toi Suomeen virolaisia esiintyjiä. Hän arvosti yli kaiken legendaarista virolaista näyttelijä-muusikko Peeter Volkonskia, mutta joutui toteamaan, ettei Suomessa sittenkään ollut markkinoita näille. Ivo Linna oli mukana Mikko Alatalon levyllä ja Linnan yhtye Rock Hotel, moneen otteeseen keikalla tätä säestämässä. Punk-yhtye J.M.K.E. teki myös levynsä Suomessa – J.M.K.E:n Kylmälle Maalle -albumista Tere Perestroika -hitteineen alkoi oikeastaan koko helsinkiläisen Stupido Records -levy-yhtiön toiminta.

Muutaman kiihkeän vuoden ajan yhteistyö Suomen ja Viron välillä oli tiivistä ja molemminpuolista. Sitten Suomi vajosi syvään taloudelliseen lamaan 1990 alkaen, Virossa oli sama edessä uudelleenitsenäistymisen myötä. Vielä 20 vuotta sitten tehtiin suomalaisista iskelmistä melko paljon cover-versioita, nyttemmin on sekin hiipunut.

…vakiintuneisiin naapurisuhteisiin

Suhteet naapurien välillä ovat tätä nykyä vakiintuneet, jotenkin yksinkertaiset ja itsestään selvät. On melko ymmärrettävää, että suomalaiset eivät juuri kuuntele virolaista rockia tai iskelmää eikä päinvastoin. Jos unohdetaan se osa, mikä tähtää maailmanmarkkinoille ja esitetään englanniksi, popmusiikki on varsin kansallista. Paikallinen musiikkimaku muodostuu omaan kulttuuriseen taustaan tavalla tai toisella nojautuvista teksteistä sekä omista, jos kohta ajassa muuttuvista, perinteistä. Jos suomalaista rockia joskus kuunneltiin Virossa, niin siksi, että se edusti jotakin suurempaa, kuten vapautta.

Harri Rinne,
toimittaja ja muusikko sekä virolaisen musiikin ystävä

LUE LISÄÄ:
Erik Morna: Mitämitämitä?
Musiikkitoimittaja muistelee, miltä tuntui nähdä neuvosto-Virossa ensimmäistä kertaa ihka eläviä suomalaismuusikoita. 

2 thoughts on “Suomalainen rock toi Viroon tuulahduksen vapautta

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s